Martti Paloheimo: Kotivammaiset, eli, Miten sinua kohdeltiin lap

Teokseni nimi: Kotivammaiset, eli, Miten sinua kohdeltiin lapena? Tekijä: Martti Paloheimo Julkaisuvuosi: 1992 Muuta: Täydennetty ja parannettu 2. painos Tiedostoformaatit: ePub (toimii useimmissa e-kirjalukijoissa), Mobipocket (Amazon Kindle), pdf, OpenOffice * * * Tohtori Martti Paloheimo (1913-2002) oli suomalainen psykiatri ja rohkea (toisin)ajattelija, joka toimi oikeusministeriön vankeinhoito-osaston ylilääkärinä 1958-1976. Paloheimo on kirjoittanut paljon mielenterveyttä käsitteleviä kirjoja ja lehtiartikkeleita. * * * Kirjan ensimmäistä luvusta: LUKIJALLE Kun on pian 50 vuotta psykiatrin yksityisvastaanotolla kuunnellut tuhansien, ellei vallan kymmenien tuhansien tämän Suomen kansalaisten huolia, on pakostakin joutunut ihmettelemään, onko mahdollisesti olemassa joku merkittävä syy, jokin kansalliselta pohjalta löytyvä hyvin yleinen ja syvältä luotaava tekijä, joka voisi selittää useimpien neuroottisten sairaustilojen synnyn? Ja ehkä vielä enemmän: ei pelkästään neuroottisten vaan myös joidenkin - ei toki kaikkien - psykoositilojen taustan tai ehkä paremmin niiden siemenen. Entä edelleen: Voisiko löytyä jokin seikka, joka tekisi ymmärrettäväksi usein mainitun suomalaisen kansanluonteen erikoisuuden. Puhutaan suomalaisesta alemmuudentunteesta, herkkyydestä arvostelulle, väkivaltaisuudesta humalatilassa ja tietystä epävarmuudesta suuren maailman turuilla. Entä itsemurhatilastomme ja monet perheissä tapahtuvat murhenäytelmät, joissa isä surmaa poikansa tai päinvastoin. Geneettisiä ominaisuuksiako ne ovat niin kuin jotkut muutkin vain suomalaisissa tavatut perinnölliset sairaudet. Vai onko ne selitettävissä jollakin muulla tavalla? Psykiatrin ajatus alkaa harhailla ja kysyy: onko tässä kyse jostakin muusta perimästä? Arktisesta kulttuuristako? Tai karusta luonnosta? Jos ei niistä niin mistä sitten? Vai voiko totuus olla vielä karmeampi: onko kansamme enemmistö jollakin tavoin sairasta tai vaurioitunutta? Jos on, niin mikä olisi sairauden nimi? Jokin neuroosi kaiketi, omaleimainen ihme- sairaus mikä kätkeytyy ns. kansanluonteeseemme. Ajatus on noussut monen ulkomaalaisen mieleen, joka on avioitunut suomalaisen kanssa. Rehellisiä ja luotettavia... kyllä. Mutta tunteiden, varsinkin lämpimien tunteiden osoittamisessa täysiä pöllöjä. Jäässä olevia ihmisiä, varsinkin miehet. Hellyyteen kykenemättömiä, sumeilematta suoraan seksiin sukeltavia. Kansaa, joka täyttää luentosalin taka- penkeiltä käsin. Kansan joka pelkää alemmuuden- tunnettaan ei vastaa kirjeisiin. Monet ovat tätä miettineet, mutta jotain on siitä ehkä vielä jäänyt sanomatta. TOISEN PAINOKSEN JOHDOSTA Tarkoitukseni oli vuosi sitten saada tässä kirjasessa esitetyt perusajatukset lääkärikunnan tietoon Suomen Lääkärilehdessä. Lehti kuitenkin kieltäytyi erään lastenpsykiatrin vastustuksen vuoksi sitä julkaisemasta, koska siinä hänen mielestään: "syyllistettiin äitejä". Niinpä päätin laajentaa sen pieneksi tutkielmaksi ja julkaista sen omalla kustannuksellani. Tarkoitukseni oli saada tallennetuksi tilaajien nimet. Saatuani apurahan Yrjö Jahnssonin säätiöltä, lähetin noin tuhannelle lukijalle kyselylomakkeen, jossa tiedustelin heidän omia kokemuksiaan lapsena, ennen muuta miten heitä itseään oli kohdeltu lapsena jo ennen kouluikää. Vappuun 1992 mennessä olen saanut 241 vastausta. Niiden perusteella olen tullut yhä varmemmin vakuuttuneeksi siitä, että useimpien sielullisten sairaustilojen syynä eivät ole jotkut ihmisen sielunelämässä mellastavat monimutkaiset psykodynaamiset prosessit", kuten psykoanalyysiin perustuvat selitysmallit väittävät, - kuten meillä vielä yleisesti opetetaan - vaan aivan yksinkertaisesti todelliset, mutta kohtalokkaat tapahtumat, tarkemmin sanoen sielunelämän eri tasoihin kohdistuneet vammat. * * * LUKIJAT KIRJOITTIVAT KIRJAN 1. PAINOKSEN JOHDOSTA "Tohtori Paloheimo, Teidän kirjanne Kotivammaiset oli kyyneliin saakka liikuttava lukukokemus, Voi, voi!" "...luettuasi kirjasi tunsin löytäneeni edes jostakin vastakaikua ajatuksilleni..." "...suuri kiitokseni: kirjanne vei päätökseen minun 30-vuotisen sotani äitini kanssa..." "Olen iloinen että joku kiinnostuu vakavasti lapsen todellisuudesta ilman psykoanalyyttisiä ajatusrakennelmia. Lasten uhraamisesta on tehtävä loppu! Kotivammaisuusongelma ei koske vain joitakin omituisia perheitä vaan meitä kaikkia." "Väitteenne pitää paikkansa: syyn ja seurauksen laki. Kirjanne kuuluisi äitiyspakkaukseen." "... Olen luetuttanut kirjasenne monilla tuttavillani, se tuntuu järkyttävän jollakin lailla kaikkia. Hyvin monet tuntuvat löytävän sieltä itsensä, niin minäkin..."

udp://tracker.openbittorrent.com:80
udp://open.demonii.com:1337
udp://tracker.coppersurfer.tk:6969
udp://exodus.desync.com:6969